Jälkijunassa vielä.

Hyvää Joulua toivottaa mallina Sohvi ja juhannuskimpun vieressä poseeraa Nessa. Eihän juhannuksestakaan ole kuin puoli vuotta aikaa :D

Me junailtiin taas - ja muita kuulumisia.

Kouvola-Oulu, jälleen kerran. Sohvi hengasi sylissä, ihmetteli maisemia ja toimi välillä pesupalveluna. Söi kinkut patongin välistä ja putsasi lopuksi tuorejuuston jämät eväspapereista. Nessa nautti omasta rauhasta nukkumalla kopassa, kävi välillä kuikuilemassa kopan oviaukolla.

Sofin luonteen ihanuus tulee varsinkin matkustaessa selvästi esille. Pelkäämään se ei suostu, ei sitten millään. Sellainen siperiankissamainen "Kaikki rakastavat minua -minä rakastan kaikkia" -asenne on yksi Sofin luonteen parhaita puolia. Omistajana sitä kovasti toivoo, että osaisi toimia kissan kanssa niin, ettei tämän lumouksen koskaan tarvitsisi särkyäkään.

Viime aikoina olen miettinyt muutenkin sitä, millaisia asioita kissoilta (tai kissalta yksilönä) on oikein "vaatia". Olen kasvanut koirien keskellä ja jotenkin oppinut itsekin ajattelemaan, että koiramainen käytös on normi ja ihanne. Jollain surullisella tavalla kissassakin tulee usein korostettua niitä koiramaisia puolia. Kuitenkaan kissa ei ole koira, eikä sen ole tarkoitus koiraksi muuttuakaan. Tämä tulee esiin varsinkin lemmikin kanssa harrastettaessa: Kissan kanssa pitää touhuta kissan ehdoilla. Ainakaan meidän neideistä ei ole lenkkikavereiksi, edes kovin innokkaiksi ulkoilijoiksi, ei vaikka kuinka toivoisi. Myös matkustellessa tulee mieleen, onko uuteen ympäristöön sopeutuminen piristävää vai pikemminkin liian ahdistavaa ja stressaavaa.

Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen :) Tammikuu on tunnetusti laihdutuskuurien luvattua aikaa. Meilläkin asia on ollut viime päivinä tapetilla, tosin pahimmassa Rantakuntoon 2012 -projektin tarpeessa onkin Nessa. Joululomalla huomasin, että Nessa söi koko ajan. Siis ihan koko ajan. Meidän tytöistä Nessa on se, jolle uuteen paikkaan sopeutuminen on kaikkein stressaavinta, ja ilmeisesti uusi "kilpailutilanne" ruuan suhteen aiheutti sen, että Nessa söi koko ajan varastoon, kupin tyhjäksi. Punnitus olikin sitten järkytys. 4,3kg oli enemmän kuin koskaan. Ylimääräistä siinä on varmaan noin puoli kiloa, joten aivan hetkessä se ei ole voinut tulla. Nyt takana oleva pitkä, pimeä ja stressaava syksy näkyy näköjään muuallakin kuin perheen ihmisten hyvinvoinnissa.

Luvassa siis taas uutisia aktivointirintamalta ja varmaan jonkinlaista laihdutuspohdintaakin, kunhan henkilökunta saa kehitettyä jonkinlaisen alustavan toimintasuunnitelman. Nessalta kysymättä on päätetty, että laihdutus ei tarkoita ainakaan Royal Caninin kevytraksujen tuomista osaksi ruokavaliota. Sillä se lähtee millä se on tullutkin -fraasi ei ole käyttökelpoinen tässä tapauksessa :D Älkää kukaan vaan kertoko Nessalle, tai se ei toivu järkytyksestä ikinä.

Puhuttaisiinko taas kissanruuasta? :D

Sohvin kyläilypose :)

Olen aina ollut jotenkin luonnottoman kiinnostunut kissojen ruokinnasta. Oikeastaan koko minun ruokavalioinnostukseni alkoi kissojen ruokinnasta, jonka jälkeen aloin vasta tajuta kiinnittää huomiota omaankin syömiseeni. Rakastan erilaisten ruokamerkkien vertailua, ainesosaluetteloiden syynäämistä ja aina paremman ruuan etsimistä. Noh, harrastus tämäkin - kunhan pohdinnat saisi siirrettyä haaveista käytäntöön.

Tänään tuli taas aika tilata Nessalle uusi erä ruokaa Zooplussalta, ja herätin taas itseni haaveilemasta "jos nyt tulisi pentu niin mitä sille ostaisin". Tämä on jotenkin hämmentävä piirre - kissanruoka ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen sinä kaikkein inspiroivimpana asiana :D Mua on kovasti vaivannut kaksi asiaa - ensimmäisenä se, että Nessa ei ole koskaa syönyt virallista penturuokaa (vaikka Orijen sinänsä ihan laadukasta ruokaa onkin), ja toisena se, että pentuna monenlaista syöneen Nessan ruokavalio päästettiin lipsahtamaan todella yksipuoliseksi, lähinnä kuivaruokaa ja tonnikalaa käsittäväksi. Nyt on korjausliike Nessan syömiseen menossa, mutta menneitä ei voi enää muuttaa. Siksi on jotenkin niin lohdullista käydä haaveilemassa Applawsin penturuoista, että tuollaista ostaisin jos nyt se pikkupentu tulisi.

Haaveilusta huolimatta Nessallekin saatiin tilaus tehtyä. Uudeksi kuivaruuaksi itsensä myi Acana Prairie Feast vapaasti kasvaneine kanoineen, märkäruoista tilattiin tutut Feline Porta 21 kana ja Almo Nature Dailyn tonnikala-kana. Näiden avulla yritetään nyt pikkuhiljaa tuoda ruokailuun muitakin uusia makuja. Loistavaa olisi, jos Nessan saisi osittain barffaamaan ja Sofin syömään purkkiruokaa - en kyllä tiedä kuinka todennäköistä tämä on, tytöillä on niin tiukasti omat ruokansa mihin toinen ei koske lainkaan.

Ja ai niin, ruokarintamalta on myös yksi ilouutinen - suomalainen Musch on tuonut markkinoille kissojen barf-ruuan, jota sai nyt ilmaisina facebook-maistiaisina. Meille haettiin paketti testaukseen, ja - tattadaa - Sohvi söi! Tämä oli suuri ilonaihe, sillä Sohvi on todella nirso, ja vierastaa usein lisävitamiineja ja varsinkin kalaöljyä. Näitä kumpaakin on Muschin ruuassa jo valmiina (kuten myös kananmunaa ja psylliumjauhetta kuitulisänä), joten vitamiinilisistä ei tarvitse huolehtia! Meillä kyllä hypittiin keittiössä ilosta tasajalkaa kun Sohvi popsi ruokansa menemään, tytön nirsoilusta on niin paljon stressattu ja huolehdittu. Tätä meillä syödään jatkossakin, ainakin jos ei mahdottomia maksa :)

Sohvin paikka.

Onneksi kuva ei aina osaa kertoa kaikkea, kuten sitä, millainen kiroilu ja kolina kuuluu, kun Sohvi potki tietään kirjoja lattaille tehdessään itseleeb nukkumapaikkaa kirjahyllyyn.

Noh, kunhan kissa itse on tyytyväinen.

Hupsista!

Mitenköhän päin tässä nyt ollaan?

Parvekekausi avattu!

Tytöt julistivat parvekekauden alkaneeksi ja ulkoilivat kirpakassa kymmenen asteen pakkasessa. Henkilökunta oli jo yltiöoptimistiseen tapaansa ehtinyt siivota parvekkeen ja laittaa kalusteet paikoilleen muutamaa päivää aiemmin.



Kateeksi käy. Pitänee hankkia oma turkki itsekin, ennen ei ulkona uskalla nenäänsä näyttää.

Pieni apulainen.

Uusi huivi valmistui, ja Nessa löysi heti paikkansa.