Viikon puolivälin kuulumiset

Sofi linssiludeilee. Ihan sama jostain kosketuskepistä, vastavalosuojaa pitää saada maistaa!

Sit olis puoli viikkoa haastetta takana. On ollut kivaa ja on ollut sitä haasteellistakin.

Sofin kanssa otin päätavoitteeksi nimeen reagoimisen ja luoksetulon. En epäile yhtään, etteikö tyttö oppisi luoksetuloa nopeasti, kunhan tuo nimi saadaan ensin opetettua. Kaikkein helpointa tuo varmaan olisi niin, että nameja olisi koko ajan mukana, ja tasaisin väliajoin huutelisi Sofia ja palkitsisi huomiosta. Mutta mutta: Kuivaraksut menevät taskussa helposti, nakin- ja juustonpalasten kanssa on vähän hankalampaa. Jos taas tällaisen koulutushetken "järjestää" erikseen, nakkien tuoksu käy liian liian huumaavaksi ja tytölle on ihan sama, mitä minä siinä vieressä huutelen. Pitänee vuorata siis tasku muovipussilla ja kipaista kaupasta uusi paketti grillinakkeja. (Tai sitten pitäisi panostaa nakkeihin, joista vain kissa tykkää. Viime aikoina täällä on koulutettu Oltermannilla, sillä kouluttaja söi kaikki nakit. Kröhöm.)

Kosketuskeppiharjoitukset ovat sujuneet Sofin kanssa paljon paremmin. Pari päivää sitten saatiin läpimurto, kun tytsy selvästi hokasi kepin idean. Edemmäs tämän asian suhteen ei kuitenkaan mennä ennen kuin nimiasia saadaan kuntoon. Toistaiseksi keskitytään vain jo opitun vahvistamiseen.

Sofin kanssa erityisenä haasteena on tytön todella lyhyt keskittymiskyky. Tähän viittaavaa olen huomannut Sofista jo aikaisemmin: Leikkiessäkin Sofi jahtaa Nessaa, näkee sitten pallon, hyökkää pallon kimppuun, kunnes herpaantuu taas ja suuntaa tekemään jotain ihan muuta. Ruoka-aikanakin Sofi ehtii syödä vain hetken, kunnes lähtee muualle huitelemaan palatakseen hetken päästä keittiöön kerjäämään niin kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan. Koulutettaessa maksimiaika on ollut kaksi minuuttia: Tänäkin aikana kissaa pitää vähän tarkkailla, ja lopettaa hyvän sään aikana ennen kuin tyttö ehtii bongata jotain liian kiinnostavaa. Selvästi kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteikö Sofi tykkäisi tai olisi kiinnostunut yhteisistä koulutushetkistä: Tyttö hyrryttää ja on todella innoissaan sen hetken kuin on. Jokaisella kissayksilölläkin vaan on omat ominaisuutensa ja rajansa, ja niiden puitteissa mennään :)

Nessan kohdalla valitsin seuraavaksi tempuksi istumisen. Olen miettinyt, että valinta varmaan oli väärä: Temppu (tai oikeastaan sen käsimerkki) on ehkä liian lähellä vanhaa mangusti-temppua, että temppujen erot aukeaisivat vielä. Kun vien käden kissan pään yläpuolelle, Nessa tulkitsee sen automaattisesti mangusti-tempuksi ja nousee seisomaan. Tästä viisastuneena yritin käden viemistä alemmas lähempänä päätä, niin ettei kissa "mahtuisi" nousemaan. Tämän Nessa kuitenkin kokee selvästi ahdistavana, ja peruuttaa pitkät pätkät kunnes istahtaa. Ei hyvä sekään. Olen pohtinut, josko istuminen pitäisi laittaa hyllylle ja palata takaisin myöhemmin. Kissan aktivointi -teosta onkin tullut taas selailtua vähän sillä silmällä :D Erilaiset kärsivällisyyttä vaativat temput tietenkin houkuttaisivat, ottaen huomioon että Sofin kanssa sellaisia ei päästä varmaan pitkään pitkään aikaan (jos koskaan) tekemään. Nessalle sellaiset sopisivat luonteenkin puolesta hyvin.

Loppujen lopuksi tilanne on se, että suurin osa oppimisesta on tapahduttava kouluttajan omassa päässä :) Elina Väyrysen ja Jan Nyströmin Kissan aktivointi-kirjasta on ollut valtavasti apua, teos on todella selkeä ja hyvin kuvitettu. Samoin omat kasvatuspsykologian opinnot ovat olleet avuksi varsinkin tuon Sofin pienen ADHD:n ymmärtämisessä :D Aika paljon kuitenkin huolestuttaa, että inhimillistän kissoja liikaa. Kesykissan psykologiaa ja käyttäytymistä on tutkittu valitettavan vähän: Koirien kouluttamisen avuksihan löytyy jos jonkinlaista opusta. Jokusen kirjan olen saanut yliopiston kirjastosta haalittua, ja viikonloppuna villiinnyin Zooplus-tilauksen tehtyäni ja tilasin Claire Bessantin The Cat Whisperer -kirjan. En köyhtynyt kuin yhdeksän euroa, joten uskon vahvasti kirjan olevan ainakin niiden arvoinen :)

Kouluttajan päässä on myös sinne piintynyt naksutinkammo, joka pitäisi nyt saada murrettua. Tähän mennessä on siis menty kokonaan kehujen ja karkin voimalla ilman naksutinta, mutta parempi varmaan olisi ottaa se naksutin mukaan, ja mielellään heti. Loppuviikosta täällä katsellaan siis netistä clicker training -videoita ja voitetaan pelkoja. Sunnuntaina lupaan jo raportoida naksuttelukokemuksia :)