Siskon potkiminen päähän vaatii oikeanlaiset eväät.
Vuorossa hehtaarikokoinen, suurelta osin päiväkirjanpitomielessä kirjoitettu ruokapostaus: Lukeminen omalla vastuulla :D
Nessan saapuessa pienenä pentuna meille, se oli oppinut syömään monensorttista ruokaa. Raakaa jauhelihaa, purkkiruokaa ja raksuja, kermaviilillä ja kananmunalla höystettynä. Vielä pentuaikoina meillä ollessaan ruokavalio pysyi kohtuullisen laveana.
Sitten koko homma jotenkin repsahti.
Viimeistään Sofin tulo rajoitti Nessan ruokavalion todella kapeaksi. Kun molemmat alkoivat etsiä uudestaan paikkaansa, kieltäytyi Nessa aluksi kaikesta, mihin Sohvi osoitti pienintäkin kiinnostusta. Niinpä Nessan ruokavalio rajoittui lähinnä kuivamuonaan ja tonnikalaan, kera satunnaisen kananmunankeltuaisen. Sitten tilasimme kananmakuisten nappuloiden sijaan kalanmakuisia, ja viimeinenkin märkäruoan syönti loppui: Tonnikalakaan ei enää kelvannut kuin pitkin hampain.
Niinpä Nessan raksupainotteinen ruokavalio on ollut loputon stressin lähde. Raakaan lihaan totuttamisen ajatuskin on tuntunut mahdottomalta idealta. Varsinkin naudanliha, joka Nessallekin on maistunut, on Sofin suurin herkku. Ja Sofihan kävelee vaikka Nessan yli ruokakupille, mikä viimeistään saa Nessan perääntymään. Ruokahetkien eristäminen eri tiloihin on pienen asunnon vuoksi vaikeaa. Ja useimmat märkäruoat, ne kaikki kastikkeet, mousset ja hyytelöt - niitä yritetään peittää aina ohikulkiessa, pitkään ja hartaasti, kunnes ruoka katoaa sinne minne kuuluukin: roskikseen.
Joulun jälkeen iski taas tarmonpuuska, ja hartaan Zooplus-kaivauksen jälkeen löysin pari ruokasorttia, jotka eivät olleet mahdottoman kalliita, mutta vaikuttivat edes jotenkin neidille kelpaavilta. Mies väitti, ettei toivoakaan, rahojasi hukkaat, mutta lupasi kuitenkin osallistua muutaman purkin tilaukseen. Ja perjantaina ne sitten saapuivat, kuusi purkkia molempia:
Feline Portaan sain suosituksen kaverilta, ja Almo Natureahan kaikki kehuvat, mutta siihen ihmisenkin ruuaksi kelpaavaan perusversioon ei ole yksinkertaisesti varaa. Niinpä päätin kokeilla tuota Daily Menu- versiota.
Ja ihme ja kumma: Daily menun kana&tonnikala uppoaa! Hitaasti, närkkien, ei mitenkään suurella innolla, mutta uppoaa. Vaikka siinä on hyytelöä. Vaikka se tulee purkista.
Näin uuteen ruokaa totuttautuminen meillä tehtiin:
1. Purkit purettiin laatikosta pöydälle, kissan ollessa sopivasti nälkäinen. Purkkien nuuskimista palkittiin kehuin ja silityksin.
2. Avasin yhden purkeista, kehuin taas kiinnostuksesta. Aloin palkita Nessan lempiherkuilla aivan purkin viereen, jotta tottuisi ensin tuoksuun.
3. Kun herkut upposivat iloisesti, aloin palkita suoraan aukinaiseen purkkiin ruuan päälle.
4. Raaputin pienen määrän ruokaa kuppiin ja aloin painella herkunpalasia vähän syvemmälle ruokaan. Tässä vaiheessa uutta ruokaa alkoi eksyä jo vähän suuhunkin.
5. Tästä lähtien olen ruoka-aikaan tehnyt tämän kaiken nopeutettuna: Ensin pari namia kupin viereen, sitten muutama lisää ruuan päälle ja sekaan. Yleensä se on riittänyt ja ruoka on maistunut ihan hyvin. Olen myös jatkanut ruokaa hieman vedellä, jotta siitä tulee sosemaisempaa, ja on vaikeampi syödä pelkkiä nameja seasta koskematta muuhun ruokaan. Olen myös jokusen kerran laittanut sekaan Acanan nappuloita: Lisättyjä vitamiinejahan Almo Naturen ruuissa ei varsinaisesti ole, joten siitä pitää pitää huolta monipuolisesti eri ruokia syöttämällä.
Nyt ruoka-aika! Kissat puskevat ja pörräävät jo jaloissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti