Nessa ottaa katsekontaktin kuvaajan pyynnöstä.Käväisin loppuviikosta keskustan eläinkaupassa hakemassa naksuttimen. Äänenvoimakkuuden säädöllä, ja mahdollisimman hiljaista sorttia: Myyjän kanssa koenaksuttelimme koko hyllyllisen ennen kuin sopiva löytyi. Treenit aloitettiin Nessan kanssa, joka hokasikin idean todella nopeasti. Kouluttajakin ymmärsi olla mokailematta ehdollistamisvaiheen ajan, ja oppi meni helposti perille. Sittemmin onkin mokailtu ihan urakalla: Kosketuskeppitreeneissä on pari naksua myöhästynyt niin pahasti, että ennen harjoitusta hienosti suorittanut tyttö meni ihan sekaisin, ja alkoi varmuuden vuoksi tarjota taas kepillekin mangustiasentoa tassuläpyyn yhdistettynä (toivotun nenäkosketuksen sijaan). Kieltämättä söpöä, mutta ei ihan sitä mitä haettiin :). Jatkossa on yritetään olla skarpimpia.
Pienissä tiloissa, missä mahdollisuutta varsinaiseen "treenihuoneeseen" ei ole, harjoittelun aika ja paikka on vielä hieman hakusessa. Ainakin Nessan kanssa työskentely täytyy sijoittaa suljettujen ovien taakse, ja sen myötä mielellään aikaan, jolloin mies on paikalla Sofia viihdyttämässä. Makuuhuoneeseen pitänee siis raivata tilaa koulutussessioille. Toisin päin ei ole välttämättä niin väliä: Nessa antaa Sofille tilaa ja seuraa sivusta, mutta Sofin on aina saatava paikka parrasvaloissa. Huvittavalla tavalla tämä tuli esiin eräs aamu parvekkeella, kun Nessa istui Sofin lempipaikassa lattialla tuijottelemassa sadevedenpoistoputken uumeniin. Paikalle saapuessaan Sofi aivan tyynen rauhallisesti käveli Nessan yli ja istahti kirjaimellisesti niskan päälle. Näköalapaikka oli tällä taktiikalla nopeasti voitettu.
Selvästi huomaa, kuinka Nessa nauttii koulutushetkien tuomasta yhteisestä laatuajasta ja hetkistä huomion keskipisteenä ilman Sofia. Tämä ilo välittyy Nessan koko olemukseen: Välillä jo todella syrjäänvetäytyneeksi muuttunut kissa on alkanut nyt hakeutua ihmisseuraan, tulee puskemaan ja kiehnäämään ympärille useita kertoja päivässä, antaa silittää ja rapsuttaa karkaamatta paikalta ja jopa hakeutuu nukkumaan ihmisten läheisyyteen. Huutokonsertin sijaan mahdollisista hoidollisista puutteista tiedotetaan nousemalla mangustiasentoon vienon kurahduksen säestämänä. Ihan sama vaikka ei yhtään temppua oppisikaan, pelkästään tämä innostaa jatkamaan projektia eteenpäin.
Upeaa edistymistä teiltä noin lyhyessä ajassa! On ihmeellistä, miten paljon naksu helpottaa ihmisen työskentelyä ja ajattelua koulutuksesta, ja sitä kautta auttaa eläintäkin ymmärtämään, mitä siltä pyydetään. Kai se laittaa kouluttajan miettimään, mistä palkitaan ja milloin.
VastaaPoistaMeilläkin kosketustreenit alkoivat eilen sujua, tosin pikkuisen keskittymiskyky ei kestä kuin muutaman maissipalan verran. :)
Oi! Millainen kosketuskeppi teillä on? Joku itse askarreltu vai saako niitä ostettua?
VastaaPoistaNaksuttelu on tosiaan avannut ihan uuden ajattelutavan, tai niin kuin aktivointikirjassakin taidettiin sanoa, antanut yhteisen kielen. Nessa ymmärtää miten kannattaa kommunikoida saadakseen toiveensa perille, ja itsekin on helpompi tajuta kissan pyytävän jotain tuosta mangustiasennosta. Aikaisemmin tuli helposti ajateltua että "taas se vaan jotain huutaa". Ja sekin, että Nessa nykyään vastaa kun sille juttelee :)
Onko teillä missään kamerassa/kännyssä videokuvaustoimintoa? Ois ihana nähdä Nablan treenausta. Tai valokuviakin, mutta järkkärin räpse taitaa häiritä liikaa (ja vaatinee lisäkäsiä)?